SU Story: Waterproof 2003 (Finnish)

Erkki Taanila visited in August 2003 a Summer University in Groningen.

Aika entinen ei koskaan enää palaa. Mutta sitä on kiva muistella. Siksi minäkin muistelen keskellä pimeää talvea viime elokuussa Pohjois-Hollannissa viettämiäni hetkiä.

Tarina alkaa luonnollisesti jo paljon aiemmin. Eihän sitä nyt ihan vahingossa sentään päädy tuulimyllyjen sekaan elokuuta viettämään.

On huhtikuu 2003. Olin ollut Suomessa viimeksi helmikuussa. Saan mailin, jossa puhutaan AEGEE-kesäyliopistoista. Niistä en tiedä juuri mitään, mutta tiedän että tuttuni venäjäntunnilta on mukana AEGEE:ssä. Katselen tarkemmin asiaa webistä ja tulen siihen tulokseen, että paluutani ihanaan isänmaahani voi ihan hyvin viivyttää yhdellä kuukaudella. Siis elokuussa kesäyliopistoon. Yksi kaverinikin kiinnostuu asiasta.

Station in Groningen

Sitten on vielä yksi ongelma. Pitäisi päättää minne kesäyliopistoon mennä. Ajankohta on suunnilleen lukkoonlyöty, joten vaihtoehtoja ei ole tolkuttoman paljon. Otimme kaverini kanssa perusperiaatteeksi, että emme hae samaan paikkaan. Sehän voisi pahimmillaan estää molempien valinnan. Lisäksi olisi ihan kiva kokea jotain uuttakin. Suomea saa kyllä puhua ihan tarpeeksi sitten Suomessa.

Groningenin kesäyliopiston nimeksi oli valittu houkuttelevasti Waterproof. Luvassa purjehdusta, vesihiihtoa, melontaa, uimista ja kaikkea mahdollista muuta veteen liittyvää. Hollantihan on maa, jossa vettä riittää. Suomalaiselle voi tuntua yllättävältä, että kanavat ovat monin paikoin ympäristöään korkeammalla. Suomalainenhan on tottunut siihen, että vesi valuu alaspäin. Hollannissa asia ei kuitenkaan aina näin yksinkertaisesti ole. En ollut ikinä kokeillutkaan purjehdusta enkä vesihiihtoa. En tuntenut ketään enkä tiennyt mitään Groningenista. Nämä kaikki olivat varsin loogisia syitä valita Groningen. Minulle.

Mudwalking

Liityimme AEGEE:hen muutamaa päivää ennen hakudeadlinea. Kiitos Ellille, joka auttoi lomakkeen täyttämiseen tarvittavien jäsennumeroiden kanssa, ehdimme täyttää hakulomakkeen ennen deadlinea. Minut hyväksyttiin Groningeniin.

Tuli kesä ja kärpäset. Elokuu läheni uhkaavasti. Olin Etelä-Saksassa. Groningeniin olisi jotenkin päästäväkin. Minulla oli yhtenä vaihtoehtona tehdä pienimuotoinen Interrail ennen ja/tai jälkeen kesäylipiston ja saada näin samalla junaliput Groningeniin. Päädyin lopulta kuitenkin toiseen vaihtoehtoon, koska aikaa reilaamiseen ei olisi kauheasti ollut. Christian AEGEE Innsbruckista kyseli, josko joku haluaa tulla hänen autonsa kyytiin. Päädyin lopulta viettämään muutaman päivän Innsbruckin AEGEE-kesäyliopistossa ennen matkaa Groningeniin. Ihan hyvä keikka. Tuli todettua, että Alpit ovat kauniita. Matkalla opin, että saksalaisilla moottoriteillä voi edetä varsin joutuisasti, jos ruuhkaa ei ole. Kiitokset Christianille.

Groningenissa majoituimme Jessen luona. Nukuimme lattialla. Meillä oli retkipatjat ja makuupussit mukanamme. Jesse oli yksi SU:n pääsyyllisistä. Jesse oli muutenkin ihan hyvät tyyppi. Meitä oli aika monta huoneen kokoon nähden, mutta sinänsä majoitus oli ihan ok. Kiitos siitä Jesselle. Muutkin osanottajat majoittuivat AEGEE-jäsenten luona ympäri kaupunkia.

Canoeing!

Groningen itsessään oli varsin kaunis kaupunki. Aika paljon Amsterdamin näköinen, mutta vähemmän turisteja. Kanavia siis riitti. Avautuvia siltoja ja ohimeneviä aluksia oli kiva katsella, silloin kun siihen aikaa oli. Polkupyöriä oli joka puolella. Polkupyörien kierrätysjärjestelmäkin oli varsin tehokas. Siksi vankat lukot olivat suosittuja.

Hollannissa kun olimme, ohjelmaan kuului tietysti pyöräretki. Olimme pari yötä teltassa leirintäalueella. Retken ohjelmaan kuului myös melontaa. Lopuksi luonnollisesti pyöräilimme takaisin Groningeniin.

Sää enimmäkseen suosi meitä. Ensimmäisen viikon ajan oli yli kolmenkymmenen asteen helle, mikä kuulemma ei ole mitenkään kauhean tavallista siellä seudulla. Auringonpaistetta seurasi luonnollisesti sateet, mutta ainakin suomalaisen mittapuun mukaan toistakin viikkoa voi luonnehtia sanalla kesäinen.

Ohjelmassa luvattuja purjehdusta ja vesihiihtoakin pääsimme kokeilemaan. Sen verran kivaa oli, että päätin jatkaa harrastusta myöhemmin. Vielä en ole kyllä jatkanut. Osasyynä lienee Suomen talvi. Onneksi talvea seuraa aina kesä..

Hintaan kuuluivat aamupalat ja päivälliset. Oli helppo havaita, että ruokaan käytettävä rahamäärä oli pyritty minimoimaan. Jotkut osanottajat eivät erityisemmin pitäneet ruoasta. On varmasti totta, että itäisemmässä Euroopassa samalla rahalla saa tasokkaampaakin ruokaa. Itse olin kuitenkin ruokaan ihan tyytyväinen. Ruokailut olivat suunnilleen ajallaan ja ruokaa oli pääsääntöisesti riittävästi ja ihan maistuvaakin ruoka useimmiten oli, vaikka ruokalajit olivatkin sieltä yksinkertaisimmasta päästä.

Sailing

Yksi varsin tärkeä asia on vielä käsittelemättä. Ihmiset. Kaikesta yllä mainitusta huolimatta ihmiset on se syy, miksi tällaisiin tapahtumiin kannattaa osallistua ja joka viime kädessä määrää, onko kokemus hyvä vai ei. Meitä oli nelisenkymmentä. Maita oli edustettuna alun toistakymmentä. Muutamat tulivat kaveriporukalla tai pariskuntana, mutta suurin osa oli ihan avoimin mielin, uusiin ihmisiin tutustumassa. Huomattava osa ei tuntenut entuudestaan ketään paikallaolijaa. Tyttöjen ja poikien määrä oli suunnilleen tasapainossa. Lähtökohdat olivat siis ihan hyvät.

Tutustuin moniin ihmisiin. Toisiin paremmin, toisiin pintapuolisemmin. En tavannut ketään suomalaista koko aikana. Opin paljon uutta eri kulttuureista. Ehkä jokunen ennakkoluulokin karisi. Jotkut toiset kyllä taas vahvistuivat. Porukka oli fiksua ja mukavaa, luonteeltaan ja olemukseltaan ihan laidasta laitaan.

Reilun parin viikon aika meni äkkiä. Kyllästymään ei ehtinyt.

Nyt matka on enää muisto vain. Aika entinen ei koskaan enää palaa. Mutta sitä on kiva muistella. Jos on jotain muisteltavaa. Siksi, juuri siksi, kannattaa tehdä oikea valinta: AEGEE Summer University.